Tähän luukkuun laitan nyt että miten Helmi tuli mulle. Ja sanon taas kerran että vois kommata ideoita siitä mitä postauksia tekisin tähän joulukalenteriin ja sitten hevosaiheisia kysymyksiä Q&A postaukseen. 

 

Eli siis oltiin päätetty jo aikasemmin, että saan 11- vuotiaana ponin. Niinpä kun olin 10,5 vuotias, alettiin ettiä mulle ponia. Olin sillon ratsastanut noin 5 vuotta, ja koska pääsin millon tahansa tunnille, niin mun mielestä sen ikäsenä voi jo saada ponin.

Ekana koeratsastuspäivänä ratsastin neljällä ponilla.  Ensimmäinen niistä oli 6- vuotias 148 cm korkea poniruuna, jolla oli ratsastettu vasta vuoden ajan silloin. Siitä sanottiin meille, että se on ihan lastenratsu, tosin sillä ei ollut silloin ratsastanut ainakaan kukaan pieni lapsi, vaan melko lyhyt aikuinen. Se oli muutenkin aika villi, joten loppujen lopuks tipuin siltä.

Samalla tallilla oli vielä toinen poni, joka tuotiin maneesiin saman tien kun olin tippunu ekalta ponilta. Hyppäsin sit selkään.  Se oli 5 v, pikkuponi, ja sillä oli ratsastettu jo 2 vuotta. Se oli muuten ihan kiltti ja kiva poni, mutta siitä ei vaan tullu oikein sellasta ahaa- elämystä että just tän ponin mä haluun. Lisäks se hyppäs vaan noin 75 cm ratana, ja se oli vähän liian pieni mulle. 

Kolmas poni oli vähän niinkun Helmi, muttei sinne päinkään. Se oli kimo irlantilainen, hyppäs korkeelle, tais olla sillon 8 v ja nyt se varmaan olis ollu mulle ihan sopiva, mutten haluu vaihtaa Helmiä mihinkään. Mutta siis sillon kun koeratsastin sitä ponia se oli vaan mulle liian vaikee.

Neljäs poni oli sukua meidän tänhetkiselle tuntiponille, Donitsille. Se myös näytti aika samalta. Sillon tykkäsin siitä tosi paljon, mutta nyt tajuun, että se oli liiankin kiltti. Mulle olis tullu varmaankin puolessa vuodessa tylsää sen kanssa, kun se oli niin järkyttävän kiltti. 

Sit kulu muutaman viikon tauko, etten käyny koeratsastamassa yhtäkään ponia. 

Sitten mentiin kattomaan neljättä ponia, joka oli kaunein poni, mitä mä oon ikinä nähny. Arvaattekin varmaan, kuka se on. Muistan kun Helmi oli sillon Marina Ehrnroothin tallilla, ja mun äiti teki Marinasta haastattelua Hevosurheilulehteen. Saatiin mun pikkusiskon kanssa harjata Helmiä kaksistaan varmaan tunti, ja sit sen omistaja tuli paikalle ja satuloitiin Helmi. se oli hoitaessa niin ylikiltti, et oikeestaan päätin jo siinä vaiheessa, et tän mä haluun. Helmi vaan jotenkin oli niin symppis, kun se seiso hievahtamatta paikallaan ja tuntu siltä, et sitä pelottaa ihan kaikki. Ja kyllä mä tän reilun 2,5 vuoden aikana oon huomannukkin, että Helmi pelästyy aikas herkästi. Tosin Helmi on tän 2,5 vuoden aikana huomannu, etten mä rankaise sitä, joten nyt kun se on tottunu muhun, niin se on paljon ilosempi. Koeratsastuksella Helmi oli mulle vähän liian vaikee, ja mä mietin et osaanks mä ratsastaa näin vllillä ponilla. 

Vika poni, millä mä ratsastin, oli vaan jotenkin, outo. Tavallaan se oli hidas ja tavallaan nopee, mutta ihan kiva ratsastaa. Sen hyppy oli aika omituinen, ja se oli pieni, mutta hyppäs korkeelle kuitenkin. Se oli sileellä pitkälle koulutettu ja hyvin ratsastettu, ja koeratsastus meni hyvin.

Sit "vaan" valinta. Mun äit ja mun täti oli enemmän sen viimesen hepan puolella. Mutta mä tykkäsin siitä söpöstä kimosta paljon enemmän. Sit yhtenä iltana vaan päätin, että haluun sen  kimon. Olin itseasiassa päättäny jo heti Helmiä harjatessa, että tän mä haluun. Se oli vaan jotenkin niin kiltti ja ihana ja sympaattinen. 

Sit suunniteltiin kuljetus ja yhtenä sateisena kevätpäivänä, keskiviikkona 13.5.2015 Helmi muutti meille.  Enkä oo kyllä ikinä katunu sitä, että en valinnu sitä pientä ruunikkoa. Koska Helmi on vaan paras.

Loppuun se kuva, jonka ekana otin Helmistä ja ekaan artikkeliin, jonka kirjotin Helmistä.

 

https://kaviokaverit.vuodatus.net/lue/2015/11/lyhyesti